Ensin tragedia, sitten farssi

Elinkeinoelämän keskusliitossa on kolme joten kuten hahmotettavissa olevaa

ryhmittymää, jotka käyvät keskinäistä kamppailua Suomessa harjoitettavasta

elinkeino- ja työmarkkinapolitiikasta: perinteellinen kansallisen

teollisuustoiminnan ja –pääoman ryhmä, palvelutyöantajien ryhmä ja

teknologiatyöantajien ryhmä, jonka kovan ytimen muodostaa kymmenkunta

kansainvälisestä finanssipääomasta riippuvaista suuryritystä. Mihin

ryhmittymään juuri muodostettu sivistystyöantajien yhdistys kuuluu?

Jatkuu täällä ....

Miksi punaiset ovat vihreämpiä kuin vihreät?

Työväenliikkeen punainen tunnusväri on peräisin keskiaikaisista

taistelulaivojen pitkistä punaisista merkkilipuista, joiden viesti

vastustajalle oli: ”taistelemme viimeiseen asti, me emme antaudu”.

Punainen on tahdon ja politiikan, siis hyvän elämän väri.

Vihreä on luonnon, siis toden ja todellisen ja tällä hetkellä

erityisesti luonnon rajallisuuden väri. Poliittisena värinä se on

suojeleva ja säilyttävä – ja siten pikkuporvarillinen.

Jatkuu täällä ...

Sosiaalinen palkka ja perustulo

Suomen konsensuspolitiikan talouspoliittinen perusta ordoliberalismi – uusliberalismin saksalainen haara (social market economy) – menetti asemansa jo 1980-luvun lopulla. Yhteiskunnallisen tasapainon määrittely oli tuolloin kolmen kauppa. Se oli keskuspankin (rahapolitiikka), valtiovallan (finanssipolitiikka) ja työmarkkinaosapuolten (makrotalous) politiikan yhteensovittamista.

Jatkuu täällä ....